metsästys/hunting - koiramme/dogs - pentuja/puppies - linkkejä/links - in memorian

 

GRILLE VON DEN SIEBEN AUEN
ZB 89-240 FIN06577/90 A

SYNT. 3.3.1989
VÄRI: RUSKEA-VALKOINEN
KOKO: 54 CM PAINO: 20 KG
KASVATTAJA: ERNST STOCK, SAKSA
METSÄSTYSKOE: AVO 3
NÄYTTELY: KÄY1, SERTI

 


sukutaulu I pedigree

GRILLE VON DEN SIEBEN AUEN
ZB 89-240 FIN-06577/90 A

BORN ON 3.3.1989
COLOUR: BROWN-WHITE
SIZE: 54 CM, WEIGHT: 20 KG
BREEDER: ERNST STOCK, GERMANY
HUNTING TEST: OCL 3
SHOW: CK

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ 14.2.2005 HENKIKOIRANI LILLI SIIRTYI LAUKKAAMAAN TUNTUREILLE MISSÄ EI KOSKAAN OLE LUNTA EIKÄ JÄÄTÄ JA TUULI ON AINA SOPIVA. VOI HYVIN USKOLLISIN YSTÄVÄNI KUNNES JÄLLEEN KOHTAAMME.
T: ISÄNTÄSI

Hei! Olen Lilli, tai varsinaiselta nimeltäni olen kyllä Grille von den Sieben Auen. Kun olin aivan pieni ja asuin vielä Lüneburgin nummilla Uelzen'issa, kasvattajani puhui minulle ja kertoi että eräs metsästäjä jostain kaukaa pohjoisesta haluaisi itselleen kovaluonteisen, vahvan ja palveluhalukkaan koiran poikasen. Kasvattajani Ernst kertoi että minä olisin juuri sellainen. Ja niin minut sitten eräänä päivänä työnnettiin sellaiseen muoviseen laatikkoon, siitä minä en kyllä yhtään tykännyt. Kasvattajani kyllä rauhoitteli minua ja kertoi että lento kestäisi vain pari tuntia. Niinhän siinä sitten kävi että minut hukattiin väärään koneeseen ja katosin 12 tunniksi. Sitten minut löydettiin Frankfurtin kentältä ja toimitettiin pikalähetyksenä rahtikoneella Suomeen. Minä olin kyllä tuohtunut ja päätin että kunhan pääsen perille niin kyllä minä sille "metsästäjälle" näytän . Sitten muistan kun olin isossa huoneessa ja sinne tuli jotain tyyppejä. Yksi aukaisi laatikkoni oven ja silloin minä ajattelin että nyt, -syöksyin ulos ja hyppäsin heti sen tyypin naamalle vaikka olinkin aikalailla pissassa ja kakassa. Myöhemmin sain kuulla että tämä hyökkäykseni uhri ei ollutkaan minut ostanut metsästäjä vaan tullieläinlääkäri. Ja tässä sitä nyt ollaan, ja isännälleni totta vieköön olen näyttänyt taivaan merkit lukemattomia kertoja, mutta kyllä minä silti siitä tykkään ihan mahottomasti.

Minulla on ollut kolme pentuetta, isäntäni kehuu aina kaikille että "Lillin pennut ovat aivan uskomattoman lahjakkaita".

kuvassa Ida 10v ja Lilli 14v. BIS veteraaniLilli on vielä liki 15 vuotiaana edelleen hyvissä voimissa. Kuvassa Lilli ylpeän esittäjänsä Idan kanssa Ivalon Match Shown BIS Veteraani kehän voiton jälkeen kesällä 2003.

Kerron tässä parista mettästysreissusta jotka teimme syksyllä 2003 Lillin ollessa 14,5 vuoden ikäinen.

25.8.2003 Lämmin tuuli kävi etelän suunnalta pitkin jokea, tihkutti kevyesti vettä, oloni oli levoton, jahtiin pitäis päästä mutta viittiikö sitä enää tässä iässä tuommoiseen, jos tuo sade vielä tuosta yltyy. LILLI! välähti puolihorroksessa uinuvaan mieleeni kuin salamaniskusta. Säntäsin sisälle, olinhan luvannut Lillille että vielä me tänä syksynä mamman kanssa mennään veritöihin. Vedin unenpöpperöisen Lillin sohvalta ja yritin lähes kuurolle koiralle kertoa että "nyt Lilli mennään kattomaan sorsia". Kankeana mutta kuitenkin selvästi terävöityneenä Lilli vaaputteli perässäni eteiseen. Kun vedin kahluusaappat jalkaan ja otin kaapista rinnakkaispiippuisen merkkelin alkoi Lilli epäillä että "meinaakohan tuo tosiaan ottaa minut mukaan".
Törmällä laskin kanootin vesille ja Lilli ei meinannu enää kiiltävässä turkissaan pysyä. Kokka tuuleen ja lyhyen melonnan jälkeen kanootti pysähtyi joen vastarannan vuopajan tiheään luhikkoon. Lilli könysi kanootista ja lähti "ikämuoriksi" käsittämättömällä vauhdilla loikkimaan heinikkoon, ennen kuin sain itseäni sen paremmin vireeseen hyppäsi tavi lähietäisyydeltä Lillin melskeestä säikähteneenä, Lilli ei tietenkään havainnu mitään kun ei haju käyny nokkaan ja kuulo perustuu jo muutaman vuoden takaisiin muistoihin. Risteilimme tiheää luhikkoa ja tarkistimme kaikki lantot, mitään ei vaan lähtenyt, höyheniä sen sijaan oli rapakot täynnä, -kyllä täällä jotain peliä on yöllä pidetty, ajattelin ja samassa huomasin edessä siintävästä vuopajan perästä väreet, -oliko se lintu vai kala, kohtahan se nähtäisiin ajattelin kun Lilli jo polskutteli selvästi väsähtäneenä edessäni, samassa se nosti kerran nokkaansa ylös ja jäi seisomaan. Veri syöksähti hetkessä suonissani sellaiseen vauhtiin että jumiuduin itsekin hetkeksi liikkumattomaksi, jatkoin lähemmäs Lilliä ja silitin sen selkää, läpsäys kankulle ja Lilli syöksähti eteenpäin -puolikymmentä komeaa urossorsaa nousivat kymmenestä metristä kauniissa ryhmässä taivaalle, merkel yskähti kerran ja yksi sorsa kellui liikkumattomana selällään avovedessä kelluvien höyhenten keskellä, vain räpylä nousi viimeiseen tervehdykseen. Lilli katseli minua ja sen katse siirtyi selvästi piipusta hiljaa virtaavaan savuun, tajusin että raukka ei nähnyt ollenkaan lintuja vaikka ne lähtivät aivan sen edestä, se ei edes kuullut laukausta vaikka ammuin sen yli, paineaallosta se ilmeisesti tajusi että jotain saattaa olla. Jouduin tovin viittilöimään vanhusta ennen kuin sain sen uimaan riittävän kauas avoveteen tuulen alle, vainun saatuaan se pyörähti hajuvanaan ja nouti kauniisti ison heinurin.
Paluumatkalla emme enää lintuja tavanneet mutta riemu rinnassa palasimme kotiin, Lilli oli jälleen piirtänyt yhden lähtemättömän muiston mieleeni.

28.11.2003 Lilli oli ollut hieman väsyneessä kunnossa voimakkaan juoksuajan jälkeen. Olimme Lillin kanssa jo edellisenä päivänä tehneet lyhyen retken mutta emme tavanneet lintuja. Tovin talvitien reunaa kuljettuamme Lillin edestä pärähti neljän riekon partti siivilleen, mamma katseli haikeana pakenevien lintujen perään, kiljahti kerran ja lähti selvästi lämmenneenä lintujen suuntaan. Ja niinhän siinä kävi, kuten usein ennenkin, ei tullu Lilli takaisin reissultaan. Ei muuta kun riot putkiin ja merkkeli kiinni, seuraavan kummun reunasta löytyi "eläkeläinen" seisonnalta, kiersin yläpuolelle ja ajattelin täynnä itsevarmuutta että vedetään "kultamussukalle" riekko silmille niin saa tehdä kunnon paukkunoudon... Ei vaan käy aina kuin haaveillaan ja riekko pomppasi aivan väärään suuntaan ja selän taakse en saanu pyssyllä lintua kiinni, seurauksena selvä pummi, voi helevetinhelevetti- saatanansaatana (olen hieman sensuroinut). Lilli ampaisi ohitseni riekon lentosuuntaan ja loi minut ohittaessaan halveksivan katseen. Nousin perässä vaaran rinteeseen, hengästyneenä pysähdyin kinkaman päällä ja ajattelin että kauaspa lensi. Samassa räpsähti ja huomasin mamman törmäävän vasta istuneeseen riekkoon tuulen väärältä puolen aivan silmieni edessä. Riekko suuntasi takaisin alas ja minä Lilliä lohduttelemaan, "ei se kuule aina onnistu nuoremmiltakaan ja moni ei pääse noin vanhana edes yrittämään". Kauaa ei Lilli viittiny lässytystäni kuunnella vaan lähti taapertamaan alamäkeen. Alas kävellessäni sadattelin surkeaa toimintaani ja ajattelin että jos vielä kerran onnistuu niin ei varmaan karkaa. Havahduin ajatuksistani kun huomasin mummelin seivovan lähes aikaisemmassa paikassa talvitielle päin. Lähestyin tilannetta uskoen että tästä se yrittää. Kovalla vauhdilla juoksi riekko tielle ja siitä matalalentoa karkuun, kaukana on, -ajattelin tuntiessani olkapäässä kaksi potkua merkelin heittäessä haulia loittonevan riekon perään. Lillikin tuli talvitielle kysyen ivallinen katse silmissään -jokohan sitä nyt saa noutaa? Yritin selittää että kyllä oli jyvällä mutta kerkes pikkusen kauas, mennään vaan perään, ei se kauas jaksa, kyllä se sen verran kipiää otti. Lillillä alkoi ylösalas juoksemisesta olla aika kohmeessa, se löntysteli edessäni ja pysähtyi keskelle talviuraa suurinpiirtein niillemain missä näin riekon viimeksi. Ehdin mamman luo jolloin tämä otti askeleen tien reunaan, laski hieman päätään ja JUMALAUTA -seisoo, ja minulla haulikko niskassa, haulikko lensi olalta käsiini samaan aikaan kun veren värjäämä riekko katosi ensimmäisen näreen taakse, näreen takana kävi valkoinen pölläys ja mummo vilahti samaan suuntaan, taittaessani pyssyn ja poistaessani vielä höyryävän hylsyn taskunpohjalle ilmestyi "henkikoirani" valkoinen riekko hampaissa eteeni. Annoin Lillin kantaa riekon autolle asti ja enempää sanoja en osaa tähän laittaa, ette te ymmärtäisi kuitenkaan mitä haluan sanoa.

 

 

     


metsästys/hunting - koiramme/dogs - pentuja/puppies - linkkejä/links - in memorian